Kun mä käännän pään nii mun poskelle tippuu kyynel. Kukaa ei kerkee näkee
sitä. Sä näkisit, mut sä et oo enää täällä. Mä vaan hymyilen ja teeskentelen et
kaikki on okei ja se kätkee miljoona kyyneltä. Niitä miljoonaa kyyneltä mä itken
uudestaan ja uudestaan, mut kukaan ei tiiä. Tän pitää loppuu. Tän ikävän on
pakko loppuu tai tää tappaa mut.

I've been crying now for seven months and I don't know what to do or how to stop this.

I feel pathetic. I want to tell this to you so badly that it's killing me, but would it make a difference?

You don't love me anymore, okay I got it.. but STILL i can't understand that there is no more me and you, EVEN it's been seven months.

I thought that I can forget you when I find some other man that I like. But now when I've found one, I'm still thinking about you.

I've heard someone saying that we have limited amount of tears for each guy. That makes me wonder where is my fucking limit.

I'm sick of being unhappy. I want to live but I'm afraid it's quite impossible without you.

 

 

   i gave my all, all that i got
   and now i know how dangerous in an open heart
   my heart will be locked from now on
   i hope that one day somebody could find the key

Rakastan sun ääntäs,

rakastan kuulla sun äänestä, et oot onnellinen.

 

Rakastan sun silmiäs,
rakastan sun tapaa katsoa niillä mua. 

Rakastan sun huulias, sun hymyäs,

sitä miten sä suutelet mua.

 

Rakastan sun käsiäs,

rakastan sitä miltä sun kädet tuntuu mun iholla,

miten liikutat niitä pitkin mun vartaloa.

 

Rakastan sun hiuksias,
rakastan niiden pehmeyttä.

 

Rakastan sun kasvojas,

rakastan niitä sun ihania ilmeitä,

joille ei voi olla hymyilemättä.

 

Rakastan sun tuoksuas,

rakastan sitä miten kotoiselta se tuntuu,

miten tutulta ja turvalliselta,

sitä mun tulis eniten ikävä sussa.

 

Pakosti sitä alkaa miettii,

et entä jos mä en enää koskaa,

en koskaan enää voi kuulla sun äänestäs,

et oot onnellinen.

 

Entä jos et enää ikinä voi katsoo mua ilman,

etten näkisi niissä pelkkää surua.

 

Mitä teen, jos en voi enää suudella sua,

en tuntee sun huulias.

Kuka mua sit hyväilee, kuka pitää mua hyvänä,

jos et voi enää koskettaa mua.

 

Kenellä toisella on yhtä pehmeät hiukset,

kenen toisen hiuksiin mä voin upottaa mun kasvot?

 

Kenen toisen kasvoihin voin rakastua,

ei kellään toisella oo yhtä hellyyttäviä ilmeitä.

Miten voin enää olla oma itseni ilman sun tuoksua,

ilman sen tuovaa turvaa.

 

     Rakastan sun ääntäs,

rakastan kuulla sun äänestä et oot onnellinen.

     Rakastan sun silmiäs,

rakastan sun tapaa katsoa niillä mua.

     Rakastan sun huulias, sun hymyäs,

sitä miten sä suutelet mua.

     Rakastan sun käsiäs,

rakastan sitä miltä sun kädet tuntuu mun iholla,

miten liikutat niitä pitkin mun vartaloa.

     Rakastan sun hiuksias,

rakastan niiden pehmeyttä.

     Rakastan sun kasvojas,

rakastan niitä sun ihania ilmeitä,

joille ei voi olla hymyilemättä.

     Rakastan sun tuoksuas,

rakastan sitä miten kotoiselta se tuntuu,

miten tutulta ja turvalliselta,

sitä mun tulis eniten ikävä sussa.