Rakastan sun ääntäs,

rakastan kuulla sun äänestä, et oot onnellinen.

 

Rakastan sun silmiäs,
rakastan sun tapaa katsoa niillä mua. 

Rakastan sun huulias, sun hymyäs,

sitä miten sä suutelet mua.

 

Rakastan sun käsiäs,

rakastan sitä miltä sun kädet tuntuu mun iholla,

miten liikutat niitä pitkin mun vartaloa.

 

Rakastan sun hiuksias,
rakastan niiden pehmeyttä.

 

Rakastan sun kasvojas,

rakastan niitä sun ihania ilmeitä,

joille ei voi olla hymyilemättä.

 

Rakastan sun tuoksuas,

rakastan sitä miten kotoiselta se tuntuu,

miten tutulta ja turvalliselta,

sitä mun tulis eniten ikävä sussa.

 

Pakosti sitä alkaa miettii,

et entä jos mä en enää koskaa,

en koskaan enää voi kuulla sun äänestäs,

et oot onnellinen.

 

Entä jos et enää ikinä voi katsoo mua ilman,

etten näkisi niissä pelkkää surua.

 

Mitä teen, jos en voi enää suudella sua,

en tuntee sun huulias.

Kuka mua sit hyväilee, kuka pitää mua hyvänä,

jos et voi enää koskettaa mua.

 

Kenellä toisella on yhtä pehmeät hiukset,

kenen toisen hiuksiin mä voin upottaa mun kasvot?

 

Kenen toisen kasvoihin voin rakastua,

ei kellään toisella oo yhtä hellyyttäviä ilmeitä.

Miten voin enää olla oma itseni ilman sun tuoksua,

ilman sen tuovaa turvaa.